Edelleenkin mulla menee järki. Löysin jälleen uuden palvelun, jonka pitäisi olla uusi ja erilainen ja tuoda esille minun identiteettini ihmisenä. Olin jo aika innoissani tästä videoesittelyn sisältävästä palvelusta, mutta kun tutustuin asiaan tarkemmin huomasin että kaikki muu seuraa edelleenkin samaa vanhaa kaavaa.

En tiedä ärsyttääkö eniten se että minun pitäisi esittää että mulla ei ole muuta elämää kuin ura ja olen jotenkin hullun kiilto silmissä tekemässä asioita yrityksen puolesta. Polttomerkki perseeseen, myy sielusi ja kirjoita sopimus verellä, ja mitä näitä oli.

ARGH! Järki lähtee. Eli vaikka mukana olisikin jotakin uutta, niin sama vanha pasha jatkuu....

”Kerro itsestäsi ja saavutuksista hakemuksessa” Eli siis mitä tähän laitetaan?

”Olen eloisa, ulospäinsuuntautunut ja ahkera xx vuotias henkilö. Jo nuorean omaksuin ahkeran ja oma-aloitteisen asenteen yrittäjäperheessä, mikä on auttanut uusien ja erilaisten työtehtävien oppimisessa ja omaksumisessa. Teen paljon työtä, rakastan työtäni...”

Kuka ei ole eloisa, ulospäinsuuntatunut ja ahkera? Kuka ei sano rakastavansa työtä? Kuka ei ole ihan täydellinen kun hakee töitä? Kuka ON OMA ITSENSÄ kun hakee töitä?

”Kuva ois kiva” kunhan se on kovat kaulassa, irvistys naamalla eli asiallinen. Olen jo sen verran iäkäs etten laita kuvaksi sitä jossa olen kolmen promillen humalassa, mutta apinasuodatin on rikki eikä minusta saa ”asiallista” kuvaa. Olen täysin kuvaukseton kun kyseessä on pakollisesti väännetty hymy.

”kerro harrastuksista” Ihan aikusten oikeesti, ketä kiinnostaa juoksenko, piirränkö vai luenko. Mitä nämä kertoo yhtään mitään minusta? Jos harrastaisin ralliautoilua tai koiran kanssa agilityä niin sillä voisi olla ehkä jotakin väliä. Mutta oikeesti, jos käyn pari kertaa viikossa ulkona tai kerran kuukaudessa avaan kirjan tai kerran viikossa innostun piirtämään niin en kyllä edes kutsuisi sitä harrastukseksi. En ole tarpeeksi pakkomielteinen minkään asian suhteen, en tunne mitään asiaa omakseni. Ihan kiva puuhailla mut oikeaasti.

 ”kerro saavutuksista” Ihan sama homma. En edes jaksa enää vaahdota.

Olen vahvasti sitä mieltä että työ ei ole minä enkä minä ole työ. Työ ei määrittele identiteettiäni eikä persoonaani. Työnantajat ja rekrytointipalvelut eivät halua oikeaa ihmistä vaan roolisuorituksen, jota pitää sitten pitää yllä koko työn ajan. Omaan identiteettiin ja/tai muutokseen ei ole varaa.