Mistä pelko syntyy? Mikä saa minut haluamaan muutosta, mutta kahlitsee minut paikoilleen? 

 

Tuntuu että sisään rakennettu pelkoni rakentuu siitä etten luota itseeni ja omiin taitoihini. Tunnen että olen jostakin armosta tai säälistä saanut työpaikan, eikä minun pienen ihmisen kannata alkaa katselemaan yhtään mitään ympärillä koska olen niin pieni maan mato.

 

Sanoisin pelon sisältävän siis myös itsetunto-ongelmia ja uskon puutetta. Jos en usko että löydän hyvän ja inhimillisen työpaikan, en sitä tule koskaan löytämään. You reap what you sow. Eli sitä saa mitä tilaa, niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä. Eli jos tilaan hyvän työpaikan ja uskon siihen joka solulla niin kyllä sen myös saan.

 

Miksi en vaan vaihda työtä jos se kerta on niin ikävää ja on niin paha olla?

 

Ensinnäkin, en halua juosta karkuun. Olen huomannut että ollessani oman mukavuusrajani ulkopuolella ja kun tunnen painetta suoritua tai suorittaa, haluaisin paeta paikalta. Olen niin myös aikaisemmin tehnyt, vaihtanut työpaikkaa heti kun tuntuu vähän pahalta. Paennut omaa osaamattomuuttani, paennut epäonnistumistani, ja samalla polttanut sillat takanani.

 

Ei meinaa tartte kysellä noihin rekrytointeihin tarvittavia suosittelijoita....

 

Toiseksi minua pitää paikallaan se pelko etten löydä mitään hyvää, tai että seuraava paikka johon pakenen on ihan yhtä hirveää huttua kuin muutkin työpaikat jossa olen ehkä joutunut kärvistelemään.