Olen niin sanottu toimihenkilö, specialisti tai asiantuntija, ainakin kyselyiden ja rekrypalveluiden valikoissa olen itseni näihin luokkiin aina tunkenut. Palkkaa löytyy riittävästi, mutta palkkansa eteen pitäisi myös raataa. Oikeastaan yrityksellä luultavasti riittäisi jos möisin sieluni heille, kaikki vähempi on lepsuilua. 

Mun odotetaan tekevän ylitöitä. Ylityötuntiraja paukkuu jatkuvasti, eikä ylityörajan yli menevät tunnit tallennu taikka niitä ei korvata. Yrityksen henki on että jokainen uraohjus kilpailee keskenään ja globaalisti vaikka samassa tiimissä pitäisi työskennellä. Tiimissä on siis yksityisyrittäjiä joiden työtehtävät ja tavoitteet töissä eivät mitenkään ole linjassa toistensa kanssa, tai komppaa toisiaan. Oikein kunnon Dog-eat-Dog meininki. 

Olen jo pitkää katsellut aidan toiselle puolelle, oikeastaan kahdesta syystä: koska minun oletetaan laittavan työ henkilökohtaisen elämän edelle ja koska minut imetään kuiviin. Vampyyrit asuvat työpaikoilla, ja liikkuvat päivisin ruoskimassa tekemään töitä joiden dead line oli ja meni jo, eli pitäisi olla valmis jo eilen.

En ole kuitenkaan uskaltautunut lähtemään työn hakuun koska palkka juoksee, sitä on paljon ja jos osoittaisin intressiä vihreämmille laitumille minut luultavasti savustettaisiin pihalle. Olen nähnyt niin tapahtuvan ympärilläni. Minulla on paha olla mutta mihinkään en uskalla lähteä.