Rekrytointia vaivaa jämähtänyt rakenne, työnantajaimagon puuttuminen ja työnhakijoiden brändääminen. Miten niin? Rekrytointia toteutetaan samalla urautuneella kaavalla, poikkeavat tai innovatiiviset uudet tavat katoavat kaavamaisuuden alle. Työnantaja listaa tarpeensa antamatta itse mitään, kertomatta itsestään mitään. Työnantaja on hajuton ja mauton, jopa irrallinen ja aineeton johon ihmisen on vaikea samaistua. Työnhakijaa taas rohkaistaan tekemään itsestään kaupallinen tuote, myymään itsensä työnantajalle.

Milloin ja missä tämä rekrytoinnin kaava on asetettu? Miksi siitä on niin vaikea poiketa? Mitä pahimmillaan voi tapahtua mikäli asiat muuttuvat?

Järjestys ja järjestelmällisyys on mielestäni hyvä asia, mutta järkähtämätön ontuvasta rakenteesta kiinni pitäminen on pelkästään pelkoa ja uskalluksen puutetta. ”Ei maailmaa yhdessä päivässä muuteta” Maailma ei muutu mihinkään jos minkäälaiseen muutokseen ei edes pyritä.

Tuttu ja turvallinen ovat määreitä joiden turvin ihmisten ei tarvitse kohdata pelottavaa epävarmuutta, vaikka sen epävarmuuden takana saattaisi olla löytämättömiä keinoa rakentaa vanhan tilalle jotain uutta ja uljasta, jotakin parempaa johon on paljon helpompi luottaa ja uskoa.