Ärsytys ja mursutus ja pursutus.

Äkkiä katsottuna blogikirjoitukseni näyttävät olevan pelkkää kiukkua.

On minulla yksi harrastus. Harrastan itseni kehittämistä, henkistä muutosta. Olen havainnut että vaakakuppini on pahasti negatiivisuuden puolella. Pessimisti ei pety, tai tämä on vain realisimia... Mielestäni oma asenteeni tuo elämääni juuri sen mitä tilaan. Mikäli mietin aina ikäviä, en saa ikinä iloa elämääni. SIKSI haluan kääntää asiat toisin päin.

Haluan olla optimisti, iloinen, onnellinen ja kantaa pehmeää ja iloista energiaa mukanani. Olla se ärsyttävä hörhö joka ei keskity siihen mikä on ikävästi ja mitä pahaa maailmassa tapahtuu, vaan miettii miten voi muuttaa itseään päästäkseen sen ikävyyden ulkopuolelle.

Joudun opettelemaan katsomaan maailmaa uudestaan ja keskittymään kovasti siihen että positiivinen asenne kääntäisi vaakakupin jossakin vaiheessa toiseen suuntaan. Näen tämän tarpeelliseksi itseni tähden. En halua olla ruttuinen mummo, jonka naama on vääntynyt väärin päin, ja joka valittaa ihan joka asiasta elämässä.

Blogikirjoituksien sävy ei oikein puhu tämän muutostarpeen puolesta. Olen taas valahtanut omaan vanhaan kaavaani.